Maatuskoja, tehotyttöjä ja muita kodin aarteita

Kannattaisi tätä blogia päivitellä ehkä vähän tiheämpään; äsken tuskailin pitkään, että miten tässä pääsikään kirjoittamaan, ja sitten onnistuin kirjoittamaan pitkän tekstin joka hävisi jonnekin... Jos sivulla näyttävät asettelut olevan miten sattuu, se johtuu siitä etten muista miten näitä muokkaillaan... mutta eiköhän se siitä taas.

Ystäväni puheli menneellä viikolla, ettei ole laittanut kotiin mitään uutta pitkään aikaan. Itse olen niitä, joilla samat verhot riippuvat ikkunoissa niin pitkään että lahoavat, mutta mitä sitä toisaalta hyväksi havaittuja vaihtamaan. Varsinkin verhoihini olen hyvin kiintynyt. Nämä pääsiäisverhot ovat olohuoneideni ikkunoita kehystäneet 11 vuotta ja yhä vain tykkään niistä.

Keittiön retrohenkiset verhot olen ostanut joskus Korson kirpputorilta.

Kotini on boheemin sekasortoinen ja täynnä tavaraa. Ihanteenani olisi koti jossa ei ole mitään uutena ostettua. Viime vuosina olen rajoittanut kirpputorilöytöjen haalimista, koska en halua lisätä kaaosta ja roinaa entisestään. Muutama pieni juttu on sentään kirpputoreilta viime aikoina mukaan tarttunut. Nämä Tehotytöt oli pakko saada! Ne löytyivät viime tiistaiselta kirpparikierrokselta Outin kanssa. Vessan koristeeksi ajattelin, mutta eihän meillä ole vessassa mitään vapaata tasoa mille ne mahtuisivat, joten päätyivät tähän eteisen peilin päälle kököttämään.

Pidän venäläisistä koriste-esineistä, ja tämän seinälautasen löysin samaiselta Top-kirppikseltä 50sentin hintaan. Sopii juuri parahultaisesti tuohon keittiön seinään, joka on keltainen vaikka tuossa kuvassa näyttää valkoiselta.

Venäjä-teemaan päästyäni, otin kuvat vielä rakkaista maatuskoistani, joista tämä ensimmäinen on mummon perintöä.

Tämän hauskan kissamaatuskan sain palkaksi Pietarissa käyneen työtoverini kissojen hoidosta. Ne ovat siinä leipälaatikon päällä kahden peltipurkin välissä vähän ahtaasti.

Keittiön pöydällä töröttävällä ompelukoneella olen ommellut pari sisustusjuttua tälle kesälle. Kaivoin vuosi sitten palakorista ostetut ikean kangaspalat esiin ja ompelin tällaiset yksinkertaiset tuolinpäälliset ja liinan parvekkeelle.

Neilikka-kissalle liina on ollut mieleinen makuualusta. Siinä hän aamupuuron vieressä loikoilee.

 

Tällaisen tyynynpäällisen tein pinkistä kankaasta ja koristin ikean verhokankaan palalla ja kirpputorilta löytyneellä pitsillä.