Kannattaisi tätä blogia päivitellä ehkä vähän tiheämpään; äsken
tuskailin pitkään, että miten tässä pääsikään kirjoittamaan, ja sitten onnistuin kirjoittamaan pitkän tekstin joka hävisi jonnekin... Jos
sivulla näyttävät asettelut olevan miten sattuu, se johtuu siitä etten
muista miten näitä muokkaillaan... mutta eiköhän se siitä taas.
Ystäväni
puheli menneellä viikolla, ettei ole laittanut kotiin mitään uutta
pitkään aikaan. Itse olen niitä, joilla samat verhot riippuvat
ikkunoissa niin pitkään että lahoavat, mutta mitä sitä toisaalta hyväksi
havaittuja vaihtamaan. Varsinkin verhoihini olen hyvin kiintynyt. Nämä pääsiäisverhot ovat olohuoneideni ikkunoita
kehystäneet 11 vuotta ja yhä vain tykkään niistä.
Keittiön retrohenkiset verhot olen ostanut joskus Korson kirpputorilta.
Kotini on boheemin sekasortoinen ja täynnä tavaraa. Ihanteenani olisi
koti jossa ei ole mitään uutena ostettua. Viime vuosina olen
rajoittanut kirpputorilöytöjen haalimista, koska en halua lisätä kaaosta
ja roinaa entisestään. Muutama pieni juttu on sentään kirpputoreilta
viime aikoina mukaan tarttunut. Nämä Tehotytöt oli pakko saada! Ne
löytyivät viime tiistaiselta kirpparikierrokselta Outin kanssa. Vessan
koristeeksi ajattelin, mutta eihän meillä ole vessassa mitään vapaata
tasoa mille ne mahtuisivat, joten päätyivät tähän eteisen peilin päälle
kököttämään.
Pidän
venäläisistä koriste-esineistä, ja tämän seinälautasen löysin
samaiselta Top-kirppikseltä 50sentin hintaan. Sopii juuri
parahultaisesti tuohon keittiön seinään, joka on keltainen vaikka tuossa
kuvassa näyttää valkoiselta.
Venäjä-teemaan päästyäni, otin kuvat vielä rakkaista maatuskoistani, joista tämä ensimmäinen on mummon perintöä.
Tämän
hauskan kissamaatuskan sain palkaksi Pietarissa käyneen työtoverini
kissojen hoidosta. Ne ovat siinä leipälaatikon päällä kahden peltipurkin
välissä vähän ahtaasti.
Keittiön pöydällä töröttävällä
ompelukoneella olen ommellut pari sisustusjuttua tälle kesälle. Kaivoin
vuosi sitten palakorista ostetut ikean kangaspalat esiin ja ompelin
tällaiset yksinkertaiset tuolinpäälliset ja liinan parvekkeelle.
Neilikka-kissalle liina on ollut mieleinen makuualusta. Siinä hän aamupuuron vieressä loikoilee.
Tällaisen tyynynpäällisen tein pinkistä kankaasta ja koristin ikean verhokankaan palalla ja kirpputorilta löytyneellä pitsillä.